Moi kaikki kaverit!

Syksyllä kuulemma aloitetaan uusia harrastuksia ja mä kuulkaas pääsenkin mukaan ihan uusiin juttuihin.

Kesä on mennyt lähinnä rentoutumisen merkeissä kun on ollut niin kuumaa. Se varmaan onkin rauhoittanut itse kutakin. Lenkit ovat olleet lyhyempiä ja rauhallisempia. Agilitya oon kumminkin vähän harjoitellut kesälläkin.

Hali-Bernien kesätauko on nyt myös ohi ja ollaan jo käyty parissa vanhainkodissa. Kyllä minäkin aika äkkiä muistin miten siellä pitää käyttäytyä.

Sitten pääasiaan, josta jo viime kuulumisessa vähän kirjoittelinkin, nimittäin Jarin salaperäisestä kurssista.  Nyt sen tarkoitus on selvinnyt minullekin. Tai oikeastaan se selvisi jo maanantaina, mutta kun mun kirjuri on ollut pikkuisen kiireinen niin minähän jouduin vähän vartoomaan tämän oman palstani kanssa.  PT ja Hansu kyllä jo ehtivät uutisoida aiheesta ystävilleen, ne kun oli niin innoissaan meidän menestyksestä.

Eli kyse oli Varsinais-Suomen Pelastuskoirien tutustumiskurssista.  Tutustumiskurssiin kuului monta vaihetta: ensin Jari kävi yksin luennolla ja sen jälkeen seuraamassa maastoetsintäharjoitusta, sitten minä pääsin mukaan etsimään ihmisiä maastosta ja lopulta vielä raunioista. Maastosta löysin kaikki kolme piiloista tosi hyvin, mutta kun minulla oli vielä menossa se ”mörkövaihe”, niin en uskaltanut mennä hakemaan niitä namuja heiltä ilman Jarin tukea. Raunioetsintä oli ihan erilaista. Jarille oli jo selvinnyt aiemmin, että siinä radalle on tehty vanhoista elementeistä ja betoniputkista ”tekorauniot” ja niistä me sitten etsitään sinne ”loukkuun” jääneitä ihmisiä. Jälleen löysin kaikki kolme henkilöä!
Viides eli ratkaiseva vaihe oli jonkinlainen ”tottisjuttu”. Minun piti ensin jäädä paikalle ja olla siinä ihan hiljaa sen aikaa kun Jari käveli jonkin matkan päähän ja tuli sitten  takaisin luokseni. Se jouduttiin muutama kerta uusimaan, kun minun peppu nousi ennen Jarin tuloa. En arvannut että se on niin tarkkaa kun paikan silti pidin! (”raati” oli sitä mieltä, että Jari jännitti liikaa). Sitten oli vuorossa seuraamista (ei tosin niin kuin tositottiksessa robottimaisesti jalassa kiinni). Se meni luontevasti. Viimeksi Jari komensi minulle ”paikka” ja käveli jonkin matkan päähän, jonka jälkeen huusi sieltä minulle ”tänne”, tämähän oli pease off cake, Paulan kursseilta tuttu juttu, siellä kaikki jo ihmettelivätkin nopeuttani.

Eli tämän tutustumiskurssin hyväksytysti suorittaminen oli edellytys muille kursseille pääsemiseen. Lopuksi odoteltiin vain "raadin" päätöstä. Ja HIP HEI!
Meidät hyväksyttiin Pelastuskoirien maastoetsintäkurssille!!!

Olimme tosi iloisia, koska Jari on alusta asti toivonut tätä meidän yhteiseksi harrastukseksi, kun Tarun kanssa harrastan tuota agilitya ja Hansu taas harrastaa Volan kanssa agilityä ja meijän ”Vaari 13v”, se harrastaa sohvalla löhöilöä .

Lopuksi vielä kiitos Paulalle ja Tarulle , en usko että ilman heitä me oltaisiin tähän päästy.

Palaillaan kurssin edetessä ja palstan merkeissä muutenkin.

BOBO ja kirjuri Jari