Minä tein sen tänään, lopputuloksena ehkä "koiraurani" upein ohitus, pienellä jalkakäytävällä. En tarvinnut pakotetta, en kieltoa, en edes namia Bobon nenän alle. Vain rauhalliset kehut ja koira seurasi minua herkeämättä kuin suoraan oppikirjan sivulta. Hämmästyin vähän itsekin ja palkkasin kuulkaa koiran varmaan kourallisella ihanaa sydänherkkua ;).

Vastaamme tuli siis bullmastiffi ja vähintään yhtä iso paimenkoira. Koirat kävelivät omistajansa molemmilla puolilla. "Entisessä elämässä" olisin ehkä vaihtanut kadun toiselle puolelle tai vähintäänkin väistänyt sivummalle. Nyt päätin kohdata asiat reippain mielin: "Ei muuta kuin tulta päin". Viestitin Bobolle sanattomasti, että minä johdan tämän partion toimintaa ja minuun voi luottaa.

Joillekin koiranomistajille toisten koirien ohitukset voivat olla helppo juttu, mutta ainakin meillä noiden ohitusten eteen on jouduttu tekemään töitä - vähän enemmänkin. Murkkuikäinen (jos vanhempikaan)  uroskoira ei aina välttämättä ole ihan helppo tapaus. Taidanpa kumminkin pikkuhiljaa uskoa, että asenne ratkaisee - aina,  tässäkin asiassa. Vai olisinko vihdoinkin neljännen koiran kohdalla oppimassa jotain koirankasvatuksesta...tuskin vielä kaikkea sentään. Saan siis kokea onnistumisen riemua jatkossakin.

Hansu